Huomaa vasta sitten kun on jo joutunut sen
sisälle, oliko kohta se kun tuli lähetystön
ovesta ja lähti sisäministerin luo sinisessä
kaulahuivissaan, kiiltelevässä kuin
suomukylkinen lohi missä tahansa joessa
missä tahansa, oliko se jonkinlainen pakko
samaan tapaan kuin leikin jäljet lattialla,
samaan tapaan kuin hintalappu hansikkaissa
tai Faust, oliko se pakko samaan tapaan
kuin synnyttää ajattelee vielä, synnyttää
mitä tahansa, taidetta tai jälkeläisiä tai
dialektiikkaa, jos minä olen viimeisenä
pöydässä pyyhkäisen kaikki alas ja yritän
unhoittaa, kiireetön, ohimennen sanova,
jähmettynyt, viileä, kireä pusero niin
kuin kivinen panssari, verkkoinen kaikkien
yllä, taivaalla laantuva haulisade, suolla
kuolema, pelloilla huomenna kylvettävä
elämä, metsässä sirkat jotka ennustavat
aina tuhoa, oliko se tuo pusero joka on
nyt on niin kuin helvetin silmikko, oliko
myötätuntoinen ja luja vai hellä ja antelias.