on kummallista nähdä mitä todella on piirtänyt,
kummallista katsella paperia joka lputoaa seinältä
alas. Sinä hetkenä se tulee hyvin vaaralliseksi, hyönteiseksi
jonka pisto aiheuttaa viikkoja kestävät harhat. Risukarhi
vasten seinämää muistuttaa esivanhemmista, lukittu
skootteri lumessa jälkeläisistä. Olisiko jotakin niin
kuin tuulikannel, tai riippuvat posket. Ja sitten
huomaan sinut ooven takana, litistyneenä seinää
vasten, sinun umpiosilmäsi jotka ovat hetken ajan
punahohtavat Ja sittenhän oletkin jo toisaalla, sanotaan
esimerkiksi täällä, jonkinlainen kuva-aihe, tai aihe
muuten vain. Minun tekee mieli sanoa että olen
kiinnostunut vain elimistä ja kaikki muu on korvaavuutta
sille Enempää tästä pääkallosta ei olekaan sanottavana
Se on täyttänyt huolellisesti tehtävänsä Mik on täällä
se Viel huomenna korjataan Mik on päällä se Viel sorjana
neitona mi kaivolle kumartuu ja siell kuvajaisens rikkouu
ja tulitikkuaskeina ja kuolemanelkeinä eleginen hienostunut
sonni seisoo ovella hitaasti hengittäen kuin ihminen
hieman suomentunut.