tiistaina, kesäkuuta 23

Hän on insinöörinä Talvivaaran nikkelikaivoksilla. Hän ajattelee, että hänet on kursittu kokoon. Polttoöljyn löyhkä leijuu kaiken yläpuolella. Työ oli hirvittävän pitkäpiimäistä. Hän ahtoi huoneeseen tuolin ja pöydän ja istuu hämärässä, keskittyy pitämään maailman ulkopuolellaan. Se on pieni, pimeä, rähjäinen tila, täydellinen tarkoitukseensa. Hänestä tuntuu, että eristyneisyys päättyisi vasta sitten, kun hän olisi yhtä ulkopuolella olevien taistelujen kanssa. Kutsutaanko sitä pistettä historiaksi? Enää ei ollut olemassa maailmaa, jossa ukrainalainen ampuisi itsensä kesken sököpelin, enää ei ollut maailmaa, jossa ilmastointitunnelista ryömisi rottia

2 Comments:

Blogger Harry Salmenniemi said...

Tämä on hieno! Minulle tulee mieleen Ågrenin runo vuorotyöläisen todellisuudesta Turuilla-kokoelmasta; en muista sen nimeä, mutta se on kokoelman alkupuolella ja todella kaunis.

Olen Nilkan puolivälissä. Yritän lähettää sinulle oman käsikirjoitukseni muutaman päivän sisllä. Sitten olisi mainiota diskuteerata.

6/23/2009 12:04 ip.  
Blogger Juhana Vähänen said...

Kiitos!

Olen viime päivinä lukenut Don DeLillon Vaakaa ja tuossa on hieman tiivistymää siitä. Ågren, tosiaan, en kyllä muista juuri tuota mainitsemaasi runoa. Pitää katsoa.

Je, diskuteeraaminen on hyvä.

6/23/2009 2:05 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home