LUONTO
Suurin villisioista, vaaleakylkinen uros, nostaa ensimmäisenä lasin. Tämä olkoon onneksi ja oikeudeksi, se murisee, ja vierellä seisova nainen nostaa lasin miltei samassa rytmissä ja katsoo laajentunein silmin ympärilleen, laajentunein ja violeteiksi ympäriltä värjätyin silmin. He kaikki ovat kauhistuneita huudosta, joka tuntuu tulevan heidän sisältään, valtavasta mylväisystä, joka värisee jokaisen heistä sisällä ja panee harjaisen hännän tärisemään. Violettisilmäinen villisika istuu tuolille, hivelee rauhoittuen sen mustaa nahkaa ja valkoista samettia ja keskustelee mielessään itsensä kanssa. Jos meidän joukkoomme nyt tulisi kaikista suurin elävä filosofi, mitä me hänelle sanoisimme? Ojentaisimmeko hänellekin muhkuraisen tunnetun lasin täynnä vodkaa, vai kumartaisimmeko häntä? Ja olisiko hän villisika, vai mikä hän olisi, olisiko hänellä pistooli takkinsa taskussa, olisiko hänellä tsekkiläinen pistooli taskussa joka olisi terästä, joka osaisi puhua ja tunnistaa omistajansa äänen? Suurin villisioista kävelee hänen taakseen, asettaa raskaat kätensä hänen olkapäälleen ja hengittää raskaasti, niin kuin olisi äkkiä joutunut veden alle. Minä voin tehdä sinulle sellaisen liemen, että et unohda sitä koskaan, suuri uros sanoo ja sen häntä heilahtelee puolelta toiselle. Varjoista ilmestyy nuori uros, joka katselee arvioivasta suurinta urosta ja sitten vilkaisee muita. Eikö sinulle riittänyt viikonloppu, hän sanoo hiljaa, ja suuri uros kääntyy puhkuen häneen, jännittää lihaksiaan ja sitten rojahtaa vingahtaen lähimpään tuoliin. Eikö sinulle riittänyt se, että piileksit pensaissa ja myöhemmin sanoit asettaneesi itsesi maalitauluksi? Eikö sinulle riittänyt se, että luit viisi ensimmäistä sivua merkittävästä kirjasta ja sitten nukahdit ja heräsit kun rakas vaimosi iski sinua päähän samppanjapullolla, ja sitten heräsit todella kun rakas vaimosi makasi keskellä kylpyhuoneen lattiaa kääriytyneenä hyönteisverkkoon ja valui verta? Suurin villisioista hengittää raskaasti tuolissaan ja kaataa Wirkkalan muotoileman muhkuraisen ja kammottavan lasinsa täyteen vodkaa ja nyökkäilee. Nuori violetinsävyiseen pitkään puvuntakkiin pukeutunut villisika mutristelee huuliaan ja miettii, kuinka tästä kaikesta voisi selvitä mahdollisimman helposti, kuinka villisika voisi selvitä tällaisessa maailmassa jossa ei enää ole oikeutta, ainoastaan parhaimpia ratkaisuja kussakin tilanteessa. Maailmassa, jossa ei ole enää, ja sitten hän unohtaa mitä maailmassa piti olla. Oliko se tarpeeksi tehokas kivääri, tarpeeksi tehokas kutakin tarvetta varten, vai oliko arkkitehti, joka suunnitteli talosi ja nussi vaimoasi, vai oliko se suuri akvaario josta unelmoit aina nukahtaessasi, suuresta akvaariosta täynnä haita ja arkkitehdista joka heitetään tuohon akvaarioon, joka hetkessä muuttuu elämän taistelukentäksi, hurmeiseksi todisteeksi voimasta ja käsityskyvystä? Violettisilmäinen naisemme taas on siirtynyt kauemmas muista, hän on siirtynyt Kir Royaleihin ja yrittää huomaamattomasti hieroa reitensä oikeaa kohtaa. Hänkin miettii. Olisiko se ollut pitkä öljyn tahrima ranta, eikö siis öljyn pyhittämä, olisiko se ollut valtiatar, joka ryömii esiin hiekasta kuin valtava valkea kilpikonna ja aloittaa shownsa: niin, joka aamu minä pyöritän maailman esiin auringon varjosta, minä rakennan kaiken aina aamulla, sinutkin, sen jälkeen käyn tarpeillani ja valokuvaan kaiken todisteeksi, se on ennustus, ennustus siitä mitä päivän aikaan tulee tapahtumaan. Minä olen filtteri, jota sinä tarvitset jotta voisit selvitä kaikesta myrkystä. Tämän puolueen voima olen minä, ja minä olen se jota te tarvitsette, muista minut Brysselissä kun yrität epätoivoisesti saada orgasmin ennen kuin lapsesi tulee kotiin Eurooppa-koulusta. Vai pistätkö lapsesi katoliseen kouluun? Mieti. Vai oletko enää sellainen? Sinullahan on jo lapsi, eikö sen pitäisi riittää, jos nyt ajatellaan järkevästi? Katsohan, on tärkeää suunnata kaikki energia oikein. On hyvä tehdä rituaaleja, mutta muista niiden voima. Älä tee mitään väärässä paikassa, ja väärä paikka on se, joka tuntuu oikealta. Unohda tunne, tunne on se, mikä jaloissasi vallitsee kun sinulla on väärät sukkahousut. Muista epätoivo, epätoivo on se, mikä valaisee elämämme. Muista se, että oikeutus on oikeus, ja oikeus on valta valita, ja valinta on oikea kun sinä teet sen