Nainen makaa lattialla kädet suorina. Hänen ruumiinsa on niin, että se asettuu vasten parketin kalanruotokuviota. Hänen kyntensä on lakattu laventelinvärisiksi. Kääpiö katsoo ovelta, hiipii naisen ohi hiljaa ja on miltei pudottaa pöydällä olevan lasin mutta onnistuu nappaamaan sen sormiinsa. Nainen liikahtaa, kääpiö jähmettyy paikoilleen ja sulkee silmänsä tiukasti. Hetken kuluttua hän avaa taas silmänsä ja asettaa lasin varovasti pöydälle. Sitten hän hyökkää naisen päälle, nainen pyristelee ja kääpiö painaa polvellaan hänen niskaansa lattiaa vasten ja koettaa saada hänen käsiään selän taakse. Nainen onnistuu raapaisemaan kynnellään kääpiön poskea. Kun kääpiö näkee ensimmäisten veripisaroidensa putoavan parketille hän huutaa, hypähtää pois naisen luota ja nappaa käteensä suuressa maljakossa olleen sateenvarjon. Nainen katsoo häntä, kääpiö perääntyy ovelle. Se on väärä, nainen sanoo. Sen sisällä ei ole mitään. Pelkkä sateenvarjo. Mitään muuta sillä ei ole kuin lepakonsiivet, onnettomat kynnet ja halu pysyä poissa vaikeuksista