Taipuneen puunrungon tai kamiinan kuopalle painuneen kyljen,
päivällispöydän viimeisten viilenneiden palojen, kuin
paineaallon tai yksityissihteerin sirojen sormien ja huomattavan
sormuksen jonka kivestä heijastuu kuvasi,
matalahkon palatsin, joka jo neljännesvuosisadan on
ollut asumattomana,ikkunaluukut kiinni naulattuna,
puiden lomitse näkyvän ja vain joskus harvoin
äkkiä eloon virkoavan