Kerran juoksin kotiin hengästyneenä ja vilkaistuani epäilevästi sisäkkötyttöön, epäilevästi sen vuoksi että hän näytti hautovan jotakin, tunsin kaulassani oudon kuristumisen tunteen. Tämä ei ollut vielä mitään; mutta sytyttäessäni lampettiin asettamani kynttilän se ensin vain rätisi vimmatusti ja sitten sammui. Ajattelin sen olevan rangaistus; eikö klassikoissa rangaista aina juuri tällä tavalla? Puuttui vain se, että minut olisi sidottu
maanantaina, joulukuuta 8
Previous Posts
- Paheeseen langennut rupeaa yhä enemmän rakastamaan...
- Hänellepä riittäisi pikku mökki, vihannestarha ja ...
- Liikkeisiin tulee salajuopon varovaisuutta. Saavut...
- Äitini on tyytymätön Wieniin – tulee lämmin tuuli,...
- Kunpa ei joutuisi siellä hukkaan yksinään, virkkoi...
- Tässä maassa on muodostettu selkeitä ksityksiä sii...
- Pyrin päistikkaa olemaan joku kellervistähahmoista...
- Vihdoin hän lakkasi mutisemasta ja nousi kiivain l...
- Hän oli jostakin saanut itseensä kovan halun olla ...
- Hiljaisessa aamu-unen houreessa hän ei edes yhtään...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home