Heitä käytettiin jaloittelemassa kolmasti päivässä kuten aina ennenkin. Lumi oli satanut ja kasautunut tallin seinien viereen kasoiksi, joiden epämuodot muistuttivat tuhosta. Niiden päälle oli vielä valunut katolta tummaa vettä, jonka seassa oli mustia nokihiutaleita. Aina joku mietti, muistaisivatko vanhemmat heitää enää ollenkaan vai olisivatko he liukastelleet jo kokonaan jonnekin rakkauden ulkopuolelle. Kova tuuli puhalsi ja kattopalkit natisivat
maanantaina, joulukuuta 8
Previous Posts
- Kerran juoksin kotiin hengästyneenä ja vilkaistuan...
- Paheeseen langennut rupeaa yhä enemmän rakastamaan...
- Hänellepä riittäisi pikku mökki, vihannestarha ja ...
- Liikkeisiin tulee salajuopon varovaisuutta. Saavut...
- Äitini on tyytymätön Wieniin – tulee lämmin tuuli,...
- Kunpa ei joutuisi siellä hukkaan yksinään, virkkoi...
- Tässä maassa on muodostettu selkeitä ksityksiä sii...
- Pyrin päistikkaa olemaan joku kellervistähahmoista...
- Vihdoin hän lakkasi mutisemasta ja nousi kiivain l...
- Hän oli jostakin saanut itseensä kovan halun olla ...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home