Haavat olivat korkeita, niiden takana oli mutkitteleva kiviaita, ties miksi tehty keskelle kuusia, kasattu suurista kivistä, jotka epäilemättä oli vivuttu ylös pellosta, ymmärretty että ne kuuluvat tuohon, että niiden takana on metsä ja niiden edessä haavat, silloin vasta nuoret
maanantaina, joulukuuta 29
Previous Posts
- Hän ei huoli vaihtaa mielipidettään. Kohmeinen kär...
- Sen lävitse on mahdotonta tunkeutua kävellen. Olen...
- Kahdeksanvuotisen työni hedelmä oli siinä. Asetin ...
- Kuuului pesuveden loisketta. Joku oli – vai oliko ...
- En ymmärrä, milloin minua ei tarvita, milloin minu...
- Nainen ei tiedä, mihin koira häntä on vetämässä. K...
- Olen nähnyt nyt monta yötä unia tattaripellosta. S...
- Heitä käytettiin jaloittelemassa kolmasti päivässä...
- Kerran juoksin kotiin hengästyneenä ja vilkaistuan...
- Paheeseen langennut rupeaa yhä enemmän rakastamaan...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home