Kahdeksanvuotisen työni hedelmä oli siinä. Asetin sen hiljaa arinalle, tiesin hallitsevani asian kulun siitä hetkestä lähtien kun liekki valaisee huoneen. Vilu puistatti minua mutta ravistelemalla itseäni toisensuuntaisesti loppui puistatus. Kivipermanto oli kylmä, alhaalla rapistelivat hiiret, mustan pöydän yläpuolella riippui punotussa silkkiliinassa koristeellinen pronssipallo.