Millaista on taivaallinen liha? Tämä
kysymys jääköön vaille vastausta
toistaiseksi. Lienemme oikealla tiellä,
ainakin sen ohessa on jotakin jota
katsella sameilla silmillään, katsella
ja toivoa, menettää kärsivällisyytensä
ja sitten vain, harva tukka törrötti
pystyssä ja iho oli kauttaaltaan äkämien
peitossa, mistä lie tulleet, vai olisivatko
jonkinlainen rangaistus, jonkinlainen
merkki, jopa jonkinlainen, tiedättehän,
kun tavaratalossa lihatiski on jaettu
useisiin osastoihin, ja kullakin osastolla
on oma vartijansa, siis jonkinlainen
joki ja sen uomat, ja syvyydestä nouseva
kuono, noo niin, tämä heilahtava helma
ja reiden vilkkuvalo, no niin, tämä
punerretun ihon teatterinaamio, tämä
luojanluomien kauneus ja viimeinen
piste ennen viivaa, viimeinen rakastuminen
alhaissäätyiseen naiseen joka syy on
etääntymiseen, millaista on siis
katsella näitä rivejä, katsella kutakin
maahan painautuvaa jalkaa, kuvitella
kunkin lihaskudokset ja niitä rakastaa,
minusta ei niin väliä mutta liekö kenestä
toisestakaan, tämä velodromi joka
rakennettu talon sisään, rakennettu
ihmisten mieliin ja rakennettu heidän
silmiinsä, miltä kuulostaa, sanoin
haeskellen lisää sanoja, jos vain
suolaisitte itsenne ja happamuuden
hiukan suopeammaksi saisitte, ja
kenties pari kaprismarjaa ei lainkaan
pahitteeksi olisi