Täällä olin ollut kauan. Minun aikani oli loppumassa. Samaan tapaan asettelin nämäkin tavarat hiljakseen matkalaukkuun, ikkunalta löysin unohtuneen niteen ja enempää ajattelematta pistin senkin matkalaukkuun. Kirja sisälsi Voltairen madrigaaleja. Ei ollut enää muuta tehtävää ja tulin alakuloiseksi. Seuraava aamu oli kuuma, aurinko paahtoi
keskiviikkona, lokakuuta 29
Previous Posts
- Narisevaa lunta pitkin astuessani minulla oli aika...
- Ehkä hänestä tuntui naurettavalta miehensä taiteil...
- Salamaa nopeammin hän kääntyi syrjäkadulle ja tutk...
- Kaikessa vaikuttaa, kuinka sen sanoisi, ajattele s...
- Miksi tunnen olevani valmis astumaan alemmas, latt...
- Kuin äänetön, väkevä pumppu joka imisi ilman taiva...
- Palava öljy levisi veden pinnalle ja virran viemän...
- Kaikista ponnistuksistani huolimatta – nukahdin. E...
- Sitä paitsi, olethan tuntenut kuinka se on pehmeät...
- Eräällä tavalla minä olen oman onneni nojassa.Leim...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home