Narisevaa lunta pitkin astuessani minulla oli aikaa miettiä, minulla oli aikaa kehittää välinpitämättömyyttäni sillä matka kestäisi kauan, niin kauan kuin olisin valmis toivomaan, ja kenties vielä kauemminkin: yöllä käperryin laudoista kyhäämäni suojan alle ja yritin eristää itseni kylmästä maasta kuivilla heinillä, päivällä ruumiini tuntui kiehahtavan pienestäkin auringonpaisteesta ja niveleni tuntuivat turvonneilta ja paisuneilta. odotin vain iltaa ja illalla odotin yötä