Miksi tunnen olevani valmis astumaan alemmas, lattian läpi, ensin lautojen, kuivien, rasahtelevien ja murtuvien lautojen läpi, sitten betonin läpi, harjaterästankojen lävitse, kivien lävitse ja vihdoin taas puun lävitse, maahan, hiekan, pikkukivien ja mullan lävitse sinne, missä juurakot ympäröivät minua, sienet ja kaikenlaiset pikkueliöt, niiden maailma joka koostuu lukemattomista osasista, valonhohteesta, ajatuksista jotka minulle ovat käsittämättömiä, ja niiden alapuolelle, kostealle, uuvuttavalle tasangolle, höyryäville pihoille, keloista rakennetuille huviloille joiden pihoilla käyskentelevät kummalliset nisäkkäät, ja niiden alapuolelle