keskiviikkona, toukokuuta 12

Vuohet, ja niiden äänet, pimeässä, ja niiden katse, pimeässä, joka ensin kertoo ja sitten jättää kertomatta, niiden katse, pimeässä, joka ensin sanoo ja sitten sanoo toisin, kuin ihmisten, vuohi-ihmisten, tai ihmisvuohten, niiden, joiden näkee kopistelevan kaduilla ja astuvan välistä sisälle jonnekin, niiden joiden näkee kävelevän kaduilla samaan tapaan kuin ihmistenkin, ja jotka eivät tuoksu miltään muulta kuin korkeintaan synteettiseltä hajusteelta, ja jotka tekevät kaiken vailla erehtymisen mahdollisuutta, jotka eivät voi erehtyä kuten eivät vuorilla elävät vuohetkaan voi erehtyä astumaan jyrkänteeltä alas, vuohi-ihmiset ja heidän äänensä, pimeässä, ja heidän katseensa, pimeässä, joka on heidän katseensa valossa, kun he katselevan neilikoita, jotka on laitettu keskelle pöytää, kimpuksi, mutta joilla ei ole maljakkoa, jotka on leikattu irti ja asetettu kauniiksi kokoomaksi, jotka on tuotu tänne toisaalta, ja noita neilikoita he katselevat, ja ajattelevat elämää, monopolia, sitä että ajatuksia ei voi ostaa mutta ajattelijoita voi.