Oliko hän tehnyt virheen kun hän oli päästänyt lampaan, ei hän vaan toinen, tai oliko lammas tehnyt virheen kun se oli lähtenyt hänen sylistään, ei hänen vaan toisen, ja oliko lampaan kaatuminen maahan merkki siitä? Epäilemättä se oli merkki, mutta mistä? Eikö se voinut olla merkki siitä, että lammas oli väärä, että sen tila ei sopinut tuohon kohtaan aivan samoin kuin palapelin pala ei sovi muuta kuin yhteen kohtaan. Mutta puolen minuutin kuluttua lammas nousi ja ravisteli itseään ja käveli muiden lampaiden luo tuskin muistamatta miksi oli ollut aikaisemmin maassa. Ja eikö hän, ei hän vaan toinen, ajatellutkin itsensä tuon lampaan paikalle, ja eikö se herättänytkin hänessä, ei hänessä vaan toisessa, kiusallisia muistikuvia suitsutusastiasta, ja krusifiksista, ja papista, ja puusta, ja puusta veistetystä krusifiksista, ja eikö se saanutkin hänet huokaamaan, ei sen vuoksi että hän olisi muistanut edellämainitut asiat vaan sen vuoksi, että hän muisti, minkä tilan lammas oli hänen sylissään täyttänyt ja sen vuoksi, että hän näki minkä tilan se nyt täytti ollessaan muiden lampaiden vierellä. Kun hän nousi ylös, ei hän vaan toinen, lampaat katselivat häntä ja vetäytyivät toisiinsa kiinni. Niistä tuli yksi suuri kokonaisuus. Koira nousi samaan tahtiin hänen kanssaan, ja kun hän laskeutui taas polvilleen, koirakin laskeutui ja laski päänsä etujalkojen varaan. Ja eikö hän muistanutkin, ei hän vaan toinen, tummat muodot, jotka kerääntyivät pimeään paikkaan, ja eikö hän muistanutkin naisen, joka nousi esiin, tummaan pukeutuneen naisen, tai pikemminkin harmaaseen, tai ehkä vanhahtavan punaiseen, joka tapauksessa vaatteeseen joka oli tumma ja kuoleman värinen, ja eikö tuo nainen ollutkin varsin paksu, ja eikö hänen kädessään ollutkin muki, jossa oli harmaata litkua, joka epäilemättä oli teetä, johon oli sekoitettu sakariinia ja maitojauhetta