Mutta oli aamu, ja aurinko oli jo korkealla, ja hän katsoi sylissään olevaa lammasta, ja tunnusteli sen täyttämää tilaa tässä syysaamussa, ja ajatteli itseään, miltei unessa olevaa paimenta, joka nukkui lehdillä täytettyjen säkkien päällä ja toisella kädellään puristi lampaan kaulaa, sen rasvaisia kaulavilloja ja tunsi sen ihon värähtelyn, ja tunsi sen tilan, jonka se täytti tässä syysaamussa. Ja eikö koira nukkunutkin kauempana, toinen silmä tiukasti kiinni ja toinen silmä avoimena, pää etujalkojen päällä, ja joka hetki valmiina ryntäämään pystyyn ja iskemään hampaansa lampaan koipeen, muristen ja kuola valuen, eikö se ollut hyvin selvää? Kerran koira oli vetänyt lampaan joesta, joen virtaus oli vetänyt lampaan mukaansa ja koira veti lampaan maalle ja kasvit huusivat samaan aikaan kovaäänisesti. Hän puristi lampaan kaulaa kourallaan ja tunsi sen tilan, jonka se täytti tässä aurinkoisessa ja hyisessä syysaamussa. Lammas. Yksi lammas on koko lauma. Jos onnistuu pitämään huolen yhdestä, voi unohtaa koko lauman. Hän puristi lampaan kaulaa ja piti sitä paikoillaan ja yritti sulkea silmänsä, mutta valo tuli hänen luomiensa lävitse eikä sallinut hänen nukkua. Hän päästi lampaan ja se kaatui maahan aivan kuin sen jalat olisivat puutuneet tai hervottomat, ja hän joi vettä, jota hänellä oli pullossa, termospullossa, vettä joka ei ollut enää lämmintä mutta ei kylmääkään