Jokin varjo liikahti Taurian puistossa, nähtävästi joku yöllinen kerjäläinen siellä ryömi etsien suuhunsa mitä etsikään, nähtävästi hänen liepeensä keräsivät maasta senkin mitä siellä ei todellisuudessa ollut; ehkä hän kuvitteli olevansa päivälliskutsuilla. Tai sitten joku yöllinen juopottelija, henkselit ristissä väärällä puolella, valjusti hymyillen, kiduttaen itseään kärhöillä, repien itseään ohdakkeisiin ja vain tämän yhden vuoksi: tähden joka silmiin niin kirkkaasti paistaa ja jolle on vain hymyiltävä, paljastettava ikenensä