Tehtäväni on istua tässä ja katsella, mitäpä muutakaan voisin tehdä, väliin tietysti voin verryttää lihaksiani, onhan minun sentään pidettävä itseni valmiina, mutta pidemmän päälle en odota mitään muuta: kaikki lähtee kuitenkin minun sisältäni, olen jonkinlainen kaappi ja samaan aikaan se taikauskoinen joka ei sitä uskalla avata
perjantaina, lokakuuta 10
Previous Posts
- Luotuaan kummistuneen katseen yleisöön hän kiskais...
- Näyttelijätär joka sanoo: - Joinain hetkinä tunnen...
- Seurue kävelee nauraen kovaan ääneen, kaksi korkea...
- Kristallijärvi, siihen valuva laava.Kuoro, keskell...
- Huomenna, tai miksi ei ylihuomenna, sitten kun ole...
- Parvi hyönteisiä, joiden aistispektri kutistuu kok...
- Hänen ovaalikasvonsa, hänen valokasvonsa, hänen pu...
- Eräänlaista huuota, eräänlaista putoilevaa ääntä,v...
- Taas hän rupeaisi jankuttamaan kaikenlaista tyhjän...
- Oma huojuva suuntani näyttää aina olevan vastakoht...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home