Seurue kävelee nauraen kovaan ääneen, kaksi korkeampaa ääntä, kaksi matalampaa, yksi korkeista muodostaa yläkuvion, kuin ohuesta teräsputkesta taivutetun verkon, yksi matalista muodostaa perustan, perustan sikäli kun voi puhua perustasta, perustasta joka yhdistyy mielikuvaan kenkien lankkaamisesta, harjan rahisevasta äänestä nahkaa vasten
lauantaina, lokakuuta 4
Previous Posts
- Kristallijärvi, siihen valuva laava.Kuoro, keskell...
- Huomenna, tai miksi ei ylihuomenna, sitten kun ole...
- Parvi hyönteisiä, joiden aistispektri kutistuu kok...
- Hänen ovaalikasvonsa, hänen valokasvonsa, hänen pu...
- Eräänlaista huuota, eräänlaista putoilevaa ääntä,v...
- Taas hän rupeaisi jankuttamaan kaikenlaista tyhjän...
- Oma huojuva suuntani näyttää aina olevan vastakoht...
- Nuorten on elettävä ikäänkuin eristetyllä saarella...
- Olipa tässä mitä hyvänsä, on se kuitenkin aina kor...
- Alussa on aina naurua ja lopussa aina itkua
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home