Taas hän rupeaisi jankuttamaan kaikenlaista tyhjänpäiväistä, arvasin jo. – Tiedättekö te missä vessa on? kysyi hän. Hän oli oikeassa, sitä en ollut ajatellut. – Minä, aloitin mutta sitten en saanut enää sanaa suustani. Tilanne oli mennyt ohi kummallisella tavalla. Niin kuin lintu joka lentää ikkunan ohi, voisi joku toinen sanoa. En minä. – Minä, aloitti hän mutta sitten hänkin hiljeni, ja viimein kuului vain heikkoa hengitystä ja vaatteiden kahinaa, ja hän käänteleikse siinä niin kuin jokin kirveen alle asettuva halko. – Minä, aloitin minä, mutta en sitten saanut mykkyydeltäni puhuttua mitään, osoitin vain säilykerasian kantta jossa höyrylaivasta nouseva höyry muodosti kuusitähden