piirustettuaan hänelle muistoksi vinttikoiran
hän hiukan sipaisi         viiksiään             ja sitten painaen
           suunsa miltei kiinni hänen korvaansa         niin
että se kuulosti kuin ukkosen jymyltä             tai 
         tuulen pauhunalta              tai katoilta vyöryvältä 
      vedeltä sanoi:             tärkeintä elämässä on kunnia
ja vasta sen jälkeen onni                sitten hän puhui
      t a s a i s e l l a   j a   i k ä ä n k u i n   u n i s e l l a   n u o t i l l a
hetkeksikään   korottamatta  
                   tai   
alentamatta ääntään         
              mutta tämäkö oli sen arvoista
                     mieluummin kurkistelisin vaikka minne
      jopa sinne minne muutoin en haluaisi suin
            surminkaan katsoa                olkoon tämä etydi
viimeinen                     ja riittäköön se uneksi kaikelle
seuraavalle                     olkoon se siemen olkoon 
se ensimmäinen nuotti         ensimmäinen 
ajatus