Liekö tämä sen enempää,
katselin suolakiteitä jotka
kaikki olivat varisseet,
silmät surumieliset, huulet
aistilliset mutta jollakin
tavoin kammitsoidut

En ole pitkään aikaan puhunut mitään,
tavaton kylmyys, olen matkalla itään

Tämä lienee kuolema, kuolema lienee
ystävällinen, kuin harras lausahdus
keskellä keväisen puiston, kuin suloinen
parahdus

Villejä ja viattomia näyttävät olevan intiaanit
unissani, ja liuku-ovet, joiden alta pienet kirjeet
ujutetaan, kerjäläinen joka makaa kippurassa
tavaratalon edessä ja huominen, kuomani,
aina valppaana kuin vinttikoira, aina niin
huomaavainen ja rakastettava

Hän on pukeutunut niin huolimattomasti, ett
monesti on tullut mieleeni auttaa häntä, mutta
hänen ylpeytensä on aina minut pysäyttävä

Täällä on alituinen päivystys, niin sanoakseni
moraalinen läsnäolo

Näyttää siltä kuin se joskus todellakin haiskahtaisi

vastasi kiivaasti, että oikeamielisyys on intohimo
ja vieläpä että hyvekin on intohimo ja

että voimakkain intohimo on intohimottomuus
mikä väite aiheutti naurua