Isä kasvatti ravihevosia. Isä, joka oli itsekin muuttunut noiden hevosten kaltaiseksi. Hän oli myös uhkapeluri, ja panoksena olivat hänen hevosensa. Hän hävisi parhaimman ravurinsa eräänä iltana, palasi kotiin masentuneena, raivoissaan ja keitti ravioleja. Hän kihisi raivosta. Kun häneltä kysyttiin jotakin, hän käänsi selkänsä. Seuraavana aamuna hän oli taas entisensä. Hänestä oli kylläkin jotakin poissa. Hänen vasen kätensä roikkui hervottomana. Hän sanoi, että se on vain puutunut. Sitä paitsi, mitä minä vasemmalla kädellä, eivät suitset tunne kumpi käsi niistä pitää kiinni.