Mutta tuskinpa olisin kuollut
   tuskinpa minussa olisi eloa senkään vertaa
    Tai edes pienen munuaispalan verran, munuaispalan
  joka on polku, polku menneisyyteen ja kadulle, jolla
synnyin. Toisin sanoen: olen huomioinut asioita, 
 ollut hiukan epätoivoinen ja nyt olen tässä. Minulla
   ei ole tulevaisuutta. Ei niin kuin sen näen: täysinäisen
  maljan, joka kumotaan, ja kumotaan, ja täytetään. 
Porari, jonka loru on vasta alussa. Porari, jonka vaimo
  vaimo on lopussa, odottamassa ja tunnistamassa miehensä
siitä, kuinka tämä kantaa hattua kädessään. Luonnossa minä
 olen suurempi, tuo mies sanoo. Luonnossa, luonnossa
   olen suorastaan valtaisa. Esimieheni, herra Panos, 
 haluaa aina kiistää kaiken. Hän on krooninen kiistäjä,
  todellinen maanvaiva. Jos hän nyt kuulisi tämän, hän
heti kiistäisi sen. Kiistää, kiistäköön. Mitäpä minä hänestä,
  minulle häntä ei ole olemassa. 
   Tuskinpa olisin nähnyt itseäni lähteessä, tuskinpa
  olisin ilman rakkautta ollut huilun ääni. Huilun, jota
 hullu kääpiö soittaa