maanantaina, lokakuuta 26

Krhh, ei ole mikään, ei mikään, ei mikään joka
ei soi niin kuin, ei, niin kuin, krhh, niin kuin
muukalainen, mustapartainen, kuin huomenna
tai huomenna, huomenna, kuin mustapartainen
raskaasti huohottava, krhh, kuin huohottava
luokseni kuoleva, huohottava mustapartainen
kuin teinityttö Longchampin myymälän edustalla
istumassa teinitytön maapalasellaan ja puhumassa
teinitytön tyttöäänellään asioista kuten teinitytön
elämä ja teinitytön kuolema ja kuoleman kirja,
ja teinitytön elämä, ja ekonomiäiti, ei, ei missään
tapauksessa huuliaan punaava, ei missään tapauksessa
punattuhuulinen ekonomi, joka luo kaipaavia
katseita, ei missään tapauksessa, mustapartainen
raskaasti huohottava ekonomi, joka suomii häntä
takapuolelle, tuo teinityttö teinitytön maapalasellaan,
krhh, ei mikään vaan jokin, olioksi muuttunut, kuin
teinityttö ensimmäisenä päivänään aavikolla, ei,
ensimmäisenä päivänään roskien seassa, ei,
ensimmäisenä päivänään sodassa, kyllä, kuin
teinityttö ensimmäisenä päivänä sodassa paljas-
rintaisena ja paljaspintaisena ja itsepintaisena
ja todella teinityttönä yhdessä ystäviensä, ei,
yhdessä rotta-armeijan kanssa, niitä kutsuva tai
niitä rakastetuikseen kutsuva teinitytön olemuksen
ympärilleen luonut teinityttö, krhh, hänen viestinsä
kenelle, mustapartaiselleko, krhh, ei, hänen
kirjeensä, niin sanottu kirjeensä, niin sanottu
huulienjäljin koristettu kirjeensä kenelle, krhh,
ei, hänen niin sanottu kirjeensä, jossa paljastetaan
tai jossa, krhh, jossa tuodaan esiin tiettyjä seikkoja
ympäristöstä, sodasta, taloudesta, teinitytön elämästä
ja yhtä hyvin myös hänen vankiajastaan, arpakuutioista
onnettomissa käsissä, tatuoinneista onnettomissa jaloissa
ja huomisesta, ei, krhh, juomisesta tai kuolemisesta,
tai ylipäänsä vain teinitytön olemassaolosta, Jeanne-
maisesta vapautuneisuudesta ja kuolemanpelosta
pääsemisestä, syömisestä, juomisesta, arpakuutioiden
viskelemisestä ja kortinpeluusta, tyypillistä teinitytön
toimista ennen, krhh, ennen kuin, krhh, ennen kuin
sumu laskeutuu, ennen kuin hämärä, hämärä, hämärä
laskeutuu yhtenä suupalana, ei, krhh, yhtenä
satuna, tai juomakertomuksena, tämän hän sanoo
loistavin kasvoin ja virkistyneenä, yhtenä juoma-
kertomuksena, yhtenä mustapartaisen porarin juoma-
kertomuksena, krhh, yhtenä teinitytön viiskentelevänä
juomakertomuksena, yhtenä suomaisena kokonaisuutena,
yhtenä kursastelevana ja sietämättömän teinityttöisenä
luolana, jonka seiniä peittävät, krhh, peittävät gobeliinit
juomisesta, ei, juonimisesta, liittoutumisesta ja pelosta,
sanalla sanoen juomakertomuksesta, yhdestä suuresta
juomakertomuksesta, jonka teinityttö kertoo tuon
surullisen Longchampin myymälän edustalla minulle,
siis, krhh, ei minulle vaan mustapartaiselle miehelle,
jonka takin selkämyksessä on tunnetun amerikkalaisen
moottoripyöräyhtiön tunnus, tai merkki, tai tunnusmerkki
tai yksinkertaisesti vain sanat, jotka kuvaavat juoma-
kertomusta, tai teinityttöä, tai hänen ojentuvaa
sormeaan, tai hänen teinitytön tuntemuksiaan, hieno-
viritettyjä ja mekaanisesti täydellisiä tuntemuksia,
täydellisen voimallisia ja kortteliträjäyttäviä tunte-
muksiaan, yksinvertaisesti vain voimaa, krhh,
mitä yksikköä siitä sitten tahdotaankaan käyttää,
siis ainoastaan luotettavin käsin loppuun asti hiottua
ja viilattua ja kiillotettua ja porattua konetta, yhtä
suurta teinitytön juomakertomusta tai pikemminkin
yhtä osaa siinä, yhtä äännettä, yhtä värähdystä ennen
äännettä, yhtä sielunvaellusta ennen tätä, yhtä tahti-
merkkiä ennen tätä, yhtä ääntä, teinitytön suloista
ja vuonankaalimaista ääntä, makeata venyttelevää ja
huokausten tauottamaa ääntä, joka valuu hänestä,
siis juomakertomusta, hänen tuomiopäivän tarinaansa,
hänen juomakertomustaan, vain ja vain sitä, krhh,
hänen juomakertomustaan, hänen suurta kertomustaan,
hänen kertomustaan ulommaisista avaruuksista, niiden
väleissä seinistä, seinissä liikkuvista pienistä jouhimaisista
toukista ja lopuksi äidistä, suuresta saaresta, jonne on
jäänyt tuhansia eläinlajeja, tuhansia surullisia ja yksinäisiä
eläinlajeja, joiden taistelu, tai olemassaolo, krhh,
joiden eläimenä oleminen on yhtä teinitytön olemassa-
olon kanssa, yhtä materiaalin puristuksessa tapahtuvaa
luomista, yhtä työskentelyä, yhtä luomista, yhtä
myrskyä ilman ensimmäistäkään päähenkilöä, ilman
velhoa, ilman kaikkea muuta paitsi teinityttöä ja
kaikkea mitä hän sisältää, siis juomakertomuksen,
siis teinitytön saagan, hänen oman kansalliskerto-
muksensa, hänen oman syntytarinansa, hänen
kaikista, hänen, krhh, hänen teinitytön merkityksensä
maailmassa ja kaikessa muussa sellaisessa, siis
hänen punatuilta huuliltaan valuvan materian, siis
syljen ja kaikenlaisten pikku ainesosien keiton,
tuollaisen teinityttökeitoksen, tuollaisen huumaavan
keitoksen, jota tarjotaan kaikille kuoleville, jotta he
eivät kuolisikaan, jotta he eläisivät ikuisesti, jotta
he eläisivät ikuisesti saarella, joka on teinitytön
ekonomivanhemmista se muodokkaampi, toisin
sanoen saarella, joka on, krhh, joka on ikuisesti
teinitytön sydämessä, sinne kirjoitettuna, sinne
nauhoitettuna, sinne veistettynä kuten, krrh,
kuten teinitytöt tapaavat sanoa, siellä ja vain siellä
ja aika syvällä, krhh, palataksemme taas itseemme,
on helvetillinen kuoleman aalto, tämän teinityttö kirjoittaa
vessan seinälle vakain ja aikomuksellisin kirjaimin, vakain ja
vilpittömin mielin ja hehkuen rauhallisuutta,
teinitytön rauhallista ja voimallista mieltä,
teinitytön ideologista painoa uhkuen, teinitytön
ideologista painoa vuotaen, hän siis kirjoittaa
tuon lauseen vessan kaakelille, katsoo sitä suipistaen
huuliaan ja hymyilee tyytyväisenä, sitten hän ottaa
siitä valokuvan, kätkee kaiken poveensa ja hymyilee
tyytyväisenä, kun mietitään helvettiä ja jokaista
kopisevasorkkaista perkelettä tässä sodan ja vääryyden
epäihmismaailmassa, tässä helvetissä, tässä alimmassa ja
kirotussa loukossa, tässä saastan ja sieluttomuuden tyyssijassa,
tässä vihoviimeisessä lävessä ja sen takaisessa saatanan
maailmassa, tässä opportunismin täyttämässä
valemaailmassa, valekomerossa, siis, krhh, tässä juoma-
kertomuksessa, jota teinityttö valuttaa itsestään Longchampin
myymälän edustalla hämärässä, hämärässä, hämärässä ja
olioituvassa maailmassa, siis vain arpakuutiot, siis
vain arpakuutiot vapisevassa kädessä, vapisevassa
kädessäni, tai hänen kädessään, taustalla pianisti,
soittamassa riehakkaasti, soittamassa riemullisesti,
soittamassa kuolevana ja pianonsa päälle tuupertuvana