SATU RAHASTONHOITAJASTA
Rahastonhoitaja sytyttää savukkeen. Hänen takanaan on maisema, josta moni olisi valmis maksamaan sievoisen summan. Seireenit tanssivat ja rytmi on monotoninen. Rahastonhoitaja maistaa jotakin, jota ehkä voisi verrata hiukan käyneeseen karviaishilloon, johon on sekoitettu hiukan jotakin mädännyttä sientä. Rytmi muuttuu, siitä tulee tiukempi. Pilvet ovat asennoissa, joka tuo eittämättä mieleen rulettipöydän, pyörivän pallon ja ruskettuneet käsivarret. Rahastonhoitaja näkee vain ne yhdeksän seireeniä ja kuulee toistuvan rytmin. Se on muinainen rytmi, muinaisesta maasta. On kerrottu, että sen saadakseen täytyi tehdä sellaista, joka muutoin olisi väärin ja tuomittavaa.
   Huuto kiirii läpi taivaan. Rahastonhoitaja kuulee äänen, joka muistuttaa kankaan repimistä. Se tuntuu tulevan hänen päänsä sisältä, otsalohkosta. Hän puristaa ohimoitaan ja painaa kasvonsa kohti maata. Rukoiletko sinä, hänelle sanotaan ja hän ähkäisee. Sitten hän näkee sen: hänen oma ruumiinsa,kädet ja jalat omituisen liikkumattomina, maassa, vääntelehtivänä avuttomana muotona, laukaukset jotka ravistavat ruumista. Hän puristaa ohimoitaan. Voitko sinä huonosti, häneltä kysytään ja hän nousee vaivalloisesti, katsoo hymyillen kysyjään ja sanoo voivansa hyvin