Kuinka sijoitan pöytäni huoneeseen kulloisenkin dollarin kurssin mukaan, ja kuinka se silloin jatkuvasti näyttää minulle itsensä, pakottaa minut tiettyyn tapaan olla olemassa, kuinka se näyttää itsensä, sisälmyksensä, risteävät puut, tukirakenteet, kuinka joudun joka aamu turvonnein käsin siirtämään tuota raskasta pöytää, kuinka odotan seuraavaa päivää
maanantaina, lokakuuta 13
Previous Posts
- Yön tunnit,kaikki nämä yötliiduillasi piirrätja pe...
- Mutta se, joka vaatii suullaan tunteellista ihmist...
- Hänen kuulonsa oli tarkka ja valpas kuinmetsänotuk...
- Kuka kulkee aina villinä ja oksastamattomana, olen...
- Tehtäväni on istua tässä ja katsella, mitäpä muuta...
- Luotuaan kummistuneen katseen yleisöön hän kiskais...
- Näyttelijätär joka sanoo: - Joinain hetkinä tunnen...
- Seurue kävelee nauraen kovaan ääneen, kaksi korkea...
- Kristallijärvi, siihen valuva laava.Kuoro, keskell...
- Huomenna, tai miksi ei ylihuomenna, sitten kun ole...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home