Kiharat hiukset liimaantuneena otsalleni, niin kuin mielipuoli kuvanveistäjä olisi ne taltallaan iskenyt, ja sormeni, jotka muistuttavat niin kovin jo pehmennyttä kynttilää, ja olkani, jotka näyttävät siltä kuin niiden ulkokuoren sisällä piilisi jotakin aivan muuta, jotakin sellaista kuin vaatepuu, ja käsikynkkä josta talutan iäkästä appeani, änkyttävää, vapisevaa, kiiltäväsilmäistä, ja kylmä huone jossa me pelaamme korttia, ja kortit jotka lipeävät sormista niin kuin ne olisi kyllästetty rasvalla
keskiviikkona, lokakuuta 1
Previous Posts
- Erota bulevardist' on sääli,haluttomasti sinne men...
- Harva tukka törrötti pystyssä vasten lasi-ikkunaa....
- Olen viettänyt päiväperhon elämää, se on totta, mu...
- Nainen: Senkin rauhanenkelitMies: Tämä uusi synkkä...
- Lauloi pitkää, yksitoikkoista, sanatonta joikua. S...
- Paikka oli asettunut, muuttunut äänettömäksi niin ...
- Ajattelin että olisin yhtä mieltä itseni kanssa tä...
- Jos saan huomiota puoleeni minusta helposti tulee ...
- TRAGEDIA/KOMEDIA/ROMANSSIOI, minulla on kuolema, s...
- Puhutte yhteistä henkeä,tiedätte ettei kukaan katk...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home