Harva tukka törrötti pystyssä vasten lasi-ikkunaa. Oli varhainen aamu, usein lasiseinän takaa kuului ääni, joka muistutti mylvimistä. Mutta nyt sieltä kuului sihinää ja vihellyksen tapaista. Hiljaisuus – ja pian kuului askeleita ja lumen narinaa. Tällä tavalla yötakkiin verhoutuen ja unohtaen kaiken maailmasta istuin kotoani kaksi viikkoa

katsellessani taloja tunsin itsekin olevani
suurempi      käyntitapani tuli varmemmaksi
yö oli valoisa      joku myöhäinen kävelijä
palasi kotiinsa      viereisessä huoneessa joku
alkoi ähkiä      katukäytävät kävivät 
silmänräpäyksessä valkeiksi rakeista
olivat aivan kuin lumen peitossa      teekannun
nokka vuosi      istun teatterissa ja kuin 
taikasauvan iskusta vaatteet putoavat 
keijukaisten päältä     vaikutus on sanoinkuvaamaton