Olen viettänyt päiväperhon elämää, se on totta, mutta olenhan ollut myös vilpitön, olen niin sanoakseni käännellyt itseäni niin kuin kääntelee itseään sängyssä ja etsii uutta vilpoista kohtaa, ja vaikka tuolloin, seisoessani konserttisalin pylvään varjossa, tunsinkin raivoa ja katkeruutta, tunsin myös selittämätöntä hellyyttä jota tuskin selitti mikään mikä ympärilläni sinä hetkenä oli