ATELJEE, ILTA

Olisiko tuo valkoinen, ripustettu, esimerkiksi valkoiseksi maalattu sisäelin, ajattelen keuhkoja, siitä syystä että sen yläpuolella oleva avoin tila vie ajatukseni siihen, sen laajenemiseen ja supistumiseen, sen rakenteeseen. Muuta kiinnostavaa kuvan alalaidassa ei ole, siksi silmä palaa tuohon valkoiseen muotoon yhä uudestaan, ja näkee siinä aina jotakin muuta: jos se olisi valkoista marmoria, täytyisi sitä ilmassa pitävän tukilangan olla hyvin vahva, kuinka luoda keveyden ja riippumisen vaikutelma sillä tavoin, tai jos se olisi, esimerkiksi, untuvatyyny, kuinka silloin luoda raskauden ja hitauden vaikutelma. Ehkä se ei ole kokonaan valkoinen, ehkä ne, mitkä silmäni olettavat varjoiksi, ovatkin harmaata ja mustaa väriä. Ja niiden alla, ehkä niiden alla ja vieressäkin on värikkäitä pisteitä, en vain kykene näkemään niitä, tai oikeammin: en kykene tekemään näkemistäni selväksi itselleni: koska ajattelen noita pisteitä, tavallaan myöskin näen ne, niin kuin heittäisin värikkäitä tikkoja valkokankaalle: ja myöhemmin, muistellessani tuota valkoista, riippuvaa veistosmaista muotoa, en voi enää olla lainkaan ajattelematta värejä, myöhemmin, silloin kun hämärä ja pimeys on jo peittänyt kaiken, niin että en edes tiedä onko tuo valkoinen vielä paikallaan vai onko joku hakenut sen pois, purkanut asetelman.