Mikä pinta kaikkea ympäröi, peittää,
kuohkea kuin möyritty muta,
ei alistuva vaan antautuva,
ei hyökkäävä vaan silmin terävin
katseleva, aisakellojen soidessa,
aisakellojen soidessa.
Tämä kiertotie on valittu menneessä,
tämä on valittu ennen kuolemaa,
tämä on valittu ennen hetkeä jona
kaikki murtuu, kun teatteri on tyhjä,
näytännön jälkeen, ja vain siro neito
nurkassa vielä pyyhkii kasvojaan