makasin teltassa, sen vihreä oli yläpuolellani kuin rakkaus.
tämä lienee enemmän kuin selvää, kuin auki murrettu muna,
kuin avattu kello, preparoitu piano tai säilyketölkki. Olisinpa
tässä huomenna, ajattelin, voisinpa olla tässä vielä. Mutta
tuli yö ja minun oli lähdettävä. Vihreä ei enää ollut vihreää,
vaan enemmän tai vähemmän jotakin muuta. Olipa pinta
sitten paksu tai ohkainen, olipa se sitten vaneria tai pleksiä.
Sisäelimeni tuntuivat terveiltä ja voimakkailta. Niiden laulussa
saattoi erottaa kauniita variaatioita. Tilaan liukeni väriä joka
ei kuitenkaan minuun vaikuttanut sen enempää, iskin
lusikkani martoon, tai mahoon, mädänneeseen appelsiiniin
ja herkuttelin sen tuoksulla, kaikella tarkkaavaisuudellani