Alussa kalliomaisemia. Mitään elävää ei näy. Kaukana nousevat tehtaiden piiput, mutta niistä ei nouse mitään. Sitten kaikki sumentuu. Väreilevä harmaankeltainen, viimeinen mitä autiomaahan eksynyt näkee. Kaikki on lamaannuttavan ikävää, sanoo naisen hunajainen ääni, ja musta tuntuu että elätän jotakuta toista. Se on toinen aalto sisälläni, se nousee iltaisin kun painan pääni ja rukoilen, ja kun kaksi kiduttajaa nauravat, saavat he minutkin nauramaan, heidän jumalallista tahtoaan en voi välttää enkä haluaisikaan
sunnuntaina, huhtikuuta 19
Previous Posts
- RAKKAUDEN KIVETTYNYT METSÄ Kuolleitten keskellä on...
- LAMPPU Rakastava, säälivä mies voi varoituksetta j...
- Mies avaa purkin. Hänen ilmeensä vaihtuu tyrimisty...
- Sankari on maankiertäjä-trumpetisti, joka soitolla...
- Ensimmäinen maalilinjan ylittänyt hevonen tietää j...
- TYTÖN ENNUSTUS Se mikä meissä on, on tuleva jonaki...
- LUONNOS Tämä on eräänlainen sienien parvi. Askelte...
- Hän makasi, ei, nojasi itseään, ei, hän makasi vas...
- Vahva leuka tekee ihmisestä tehokkaan. Kuvitelmat ...
- Paljon sydäntä, paljon rakkautta ja paljon rehtiyt...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home