Hän makasi, ei, nojasi itseään,
ei, hän makasi vasten tyynyä ja
kantoi kuoleman läsnäoloa, ei,
hän tunsi syntymän itsessään
ja pyyhki pisaroita ohimoiltaan,
ei, hän kuuli kaukaa lentokoneiden
äänen ja värähti, ei, hän puraisi
haavan sormeensa ja valutti vertaan
lattialle, ei, hän nosti puhelimen
korvalleen ja kallisti päätään, antoi
sielunsa valua ja siirtyä