RAKKAUDEN KIVETTYNYT METSÄ
Kuolleitten keskellä on yksi elävä ihminen, mies, joka kohtauksen toistuessa on herkeämättä tuijottanut kääpiötä. Kääpiö puolestaan on vältellyt katsetta mutta nyt hän nostaa katseensa ja paljastaa keltaiset silmänsä. Ovesta astuu sisään nainen, hän ei ole näkevinäänkään kääpiötä, ja ehkä hän ei näekään, niin moninaiset ovat Jumalan oikut. Sotilaat saapuvat. He puhuvat omaa kieltään, käsittämättömiä lyhyitä tavuyhdistelmiä. Tuo puhe kuulostaa vihaiselta. Nainen lyö toista sotilasta arvaamatta kasvoihin, kääpiö tuijottaa naista herkeämättä.

Kääpiö etsii jotakin pulleiden tyynyjen joukosta. Hän puhisee ja lopulta puhkaisee yhden tyynyistä puukolla, työntää kätensä sen sisään ja tunnustelee. Ei mitään. Kääpiö puhkeaa kyyneliin ja painaa kasvonsa tyynyä vasten. Mies astuu sisään ovesta. Hän hyökkää kohti kääpiötä ja kuristaa hänen kurkkuaan. Nainen astuu sisään ovesta. Mies tönäisee kääpiön nurkkaan ja kuuntelee naisen laulua. Kääpiö katsoo naista herkeämättä.

Laukaukset kajahtelevat. Metsä on tumma. Pysäköidyn pakettiauton takaa kävelee esiin nainen. Kääpiö katsoo kaikkea auton ohjaamosta. Laukaukset kajahtelevat. Mies astuu metsästä esiin raahaten vertavaluvaa kauriinvasaa. Hän avaa ohjaamon oven ja heittää ruhon kääpiön syliin. Nainen nousee toisesta ovesta kääpiön viereen. Mies asettuu ohjaajan paikalle ja käynnistää auton. Nainen hyväilee kääpiön hiuksia. Mies laittaa pistoolin hansikaslokeroon ja he ajavat mutkittelevaa, kapeaa metsätietä. Kääpiö yrittää työntää kauriinruhoa naisen syliin, nainen lyö häntä kasvoihin