Alussa kalliomaisemia. Mitään elävää ei näy. Kaukana nousevat tehtaiden piiput, mutta niistä ei nouse mitään. Sitten kaikki sumentuu. Väreilevä harmaankeltainen, viimeinen mitä autiomaahan eksynyt näkee. Kaikki on lamaannuttavan ikävää, sanoo naisen hunajainen ääni, ja musta tuntuu että elätän jotakuta toista. Se on toinen aalto sisälläni, se nousee iltaisin kun painan pääni ja rukoilen, ja kun kaksi kiduttajaa nauravat, saavat he minutkin nauramaan, heidän jumalallista tahtoaan en voi välttää enkä haluaisikaan