Ja äkkiä on yö. He etenevät heikossa kajastuksessa, joka näyttää varastoituneen lumeen, näkee vain muutaman metrin, ja sekin on samaa, pelkkää tasaista peltoa puolin ja toisin, ei edes ojia näkyvissä. Sitten toinen sanoo: stop. Minä olen kadottanut sormukseni. Mitä? Minä olen kadottanut sormukseni. Ja vaipuu maahan epätoivoisena ja sanoo: yhtä hyvin voisin kuolla. Tämä on helvetti. Sormuksesi? Sormuksesi? Vetää toisen niskasta ylös ja sanoo: unohda kaikki mitä olet maailmasta saanut, me emme ole nyt siellä. Mutta toinen on jo kuollut ja vaipuu lumeen. Sitten toinen kiskoo takistaan irti karkeita mustia langanpätkiä ja sitoo ne toisen sormeen. Matka jatkuu hiljaisuuden vallitessa
posted by Juhana Vähänen at torstaina, syyskuuta 16, 2010
3 Comments:
Tämä teksti on taas kirkastettua niin kuin vodka puhtaista laseista ja kylmä vesi. Niin kirkas teksti, että täytyy kysyä itseltään etteikö se vain sittenkin ole valaistu kaksoivalotuksella. Hankala tekniikka, mutta toimii paremmin kuin vuosiin. Toisaalta esimerkiksi Avaa tulen teksti on ainoastaan kirkasta, se ei pidä sisällään toista niin kuin tämä teksti, jossa hahmoja on jo kentälle jos toisellekin. Jos tekniikka jää sikseen, voin kirjoittaa vielä muutaman rivin sisällöstä, koska se vaikuttaa melkein biografiselta: unohduksen voi kuulla toisen rinnasta kun ensin kuulee suru-uutiset. Se on yhtä vaikuttava kohtaus kuin kirjoittamasi tekstinäyte todistaa. Sinun kommentoimisesi on hankalaa kun poikkeuksena muiden tekstien luentaan, joudun editoimaan moneen kertaan ja erillisiin osiin.
Tämä teksti on taas kirkastettua niin kuin vodka puhtaista laseista ja kylmä vesi. Niin kirkas teksti, että täytyy kysyä itseltään etteikö se vain sittenkin ole valaistu kaksoivalotuksella. Hankala tekniikka, mutta toimii paremmin kuin vuosiin. Toisaalta esimerkiksi Avaa tulen teksti on ainoastaan kirkasta, se ei pidä sisällään toista niin kuin tämä teksti, jossa hahmoja on jo kentälle jos toisellekin. Jos tekniikka jää sikseen, voin kirjoittaa vielä muutaman rivin sisällöstä, koska se vaikuttaa melkein biografiselta: unohduksen voi kuulla toisen rinnasta kun ensin kuulee suru-uutiset. Se on yhtä vaikuttava kohtaus kuin kirjoittamasi tekstinäyte todistaa. Sinun kommentoimisesi on hankalaa kun poikkeuksena muiden tekstien luentaan, joudun editoimaan moneen kertaan ja erillisiin osiin.
Hankaluutta ei tarvitse kirjoittaa jos lukee J. Butleria.
Lähetä kommentti
<< Home