torstaina, syyskuuta 9

ja kumartui takaisin sohvan puoleen, riisui taas toisen kenkänsä, ja löysi muovilusikan, nousi ylös etsien katseellaan jotakin johon työntää sen, ja havaitsi makaronisalaatin ja sai alas muutamia paloja ennen kuin kääntyi katsomaan tyhjää oviaukkoa ja sen lävitse, hänen hiljaiset askelensa tuon käytävän matolla kohti valoahehkuvaa ovea, ja hän työnsi tuon puoliavoimen oven kokonaan auki ja kääntyi ja sulki sen perässään, sulki sen varovasti ja kääntyi ja katsoi suihkua, joka roikkui vasten lattiaa, ja hän veti jalastaan toisen kenkänsä, riisui takin, housut, puseron kaiken yhdessä hetkessä ja seuraavassa hetkessä seisoi pisaroiden alla ja höyryn ympäröimänä, ja astui ulos tuosta höyrystä vain ottaakseen käteensä laventelintuoksuisen pyyhkeen ja kääriäkseen sen ympärilleen ja kävelläkseen takaisin halliin, miltei äänettömin askelin, ja seisoi hetken tumman oven edessä ennen kuin ojensi kätensä