Ruoho oli kosteaa. Kuvapatsaat seisoivat järkkymättöminä. Kävelyllä oli lapsia, jotka eivät vähääkään häntä huvittaneet. Kanavassa uiskenteli vielä kaksi vanhaa ja likaista joutsenta taivutellen kaulaansa. Matala, autio linna, joka muistutti vankilaa, oli kanavan joka puolelta ympäröimällä saarella; mitään elonmerkkejä ei siinä havainnut.
sunnuntai, heinäkuuta 4
Previous Posts
- Keisarilla oli käheä ääni ja isänsä raivokas luonn...
- Äkkiä hän ilmestyi aivan kuin maan alta koiransa k...
- Raskas, täkäläisille vieras, merentakainen, keltai...
- HämähäkkijumalaNojatuolijumalaKirjajumalaPallojuma...
- Kun yön hämärä valahtihe kasvoilleni
- Tiedän, että olen metsästänyt itse joskus peuroja,...
- Pian asia selvisi: löysin lakanoideni välistä muut...
- Untuvaproosauntuvakirjallisuus
- Tunnetuin on leikkauksista on tietysti leikkaus, j...
- Tarvitsen vain yhden ihmisen joka uskoo että kyken...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home