Keisarilla oli käheä ääni ja isänsä raivokas luonne, mutta lapsuudestaan saakka hän oli tottunut hillitsemään itsensä ja hymyilemään kasvattajalleen, hoviväelle ja ulkomaalaisille. Sitten ilmestyi lukuhalu, hienostunut puhetapa ja yksinäiset mietiskelyt. Totuttuaan hymyilemään hän ei tuntikausiin karkoittanut hymyä pois kasvoiltaan vaan antoi sen leiriytyä, antoi sen kiertää huulia, kiiltävien hampaiden aitausta