Eläkeläisten seurassa tuntee olevansa eksoottisten koirien seurassa. Koirilla on kuonokopat, heidän kuorensa näyttää olevan sopimaton tähän ilmanalaan. He värisevät tai sitten ovat jähmettyneet paikalleen kuin kipsikuvat, jotka vain hiljaa värähtelevät kaukaisista aalloista. Heidän fantasiansa ja muistonsa kahisevat samalla tavoin kuin heidän vanhoista kankaista valmistetut vaatteensakin. Heidän silmänsä ovat sumentuneet eikä niillä enää näe kovin hyvin, ei sen enempää ulos kuin sisäänkään. Mutta heidän tuntoaistimensa, karvat, ovat edelleen herkät. He ovat kranaatteja, joista vielä voi saada jotakin irti kunhan vain tietää mitä tekee.