Minä luulen, että pelkäämme liikaa, pelkäämme ja miksi emme pelkäisi, ovathan kaiverruksin koristellut tuolit niin kauniita, ovathan intarsioin koristellut pöydät niin suloisia, että ne käyvät sieluun, että ne ikään kuin puhuvat meille, kuiskivat meille kun nukahdamme ja huokailevat kun heräämme, ja ovathan hellät ja varmat kädet joskus tehneet nuo tuolit ja pöydät, eikö niissä olekin tiivistyneenä kaikki se vaiva, joka niihin on käytetty, niin, miksi emme pelkäisi niistä luopumista, miksi emme pelkäisi sitä, että emme enää koskaan saa tuntea niiden pehmeätä ja hien ja eritteiden kyllästämää pintaa sormissamme, että emme koskaan enää saisi nukkua niiden kanssa samassa huoneessa, niiden ilmaan levittämässä tuoksussa, niistä huokuvassa mielen sumentavassa tuoksussa.