Kun vain saankin kynän käteeni valtaa raivotauti minut. Ehkä on väärin kutsua sitä raivotaudiksi: enemmän se muistuttaa lumimyrskyä pääni sisällä. Hampaani kalisevat yhteen, mutta kuitenkin tunnen jokaisen jäseneni hehkuvan oman pätsinsä voimasta, ja tunnen halua purra, purra mitä tahansa, yleensä puren omaa kättäni koska sillä tavoin saan vastauksen heti.
torstaina, toukokuuta 6
Previous Posts
- Ensimmäiset askeleet kohti hyönteisyyttäni olen jo...
- Minä luulen, että pelkäämme liikaa, pelkäämme ja m...
- Täytyy erottaa toisistaan kuolleet elävät ja elävä...
- Sielu tarvitsee kerettiläisiä.
- Tietysti, tietysti niin käy: tulevaisuudessa parat...
- Kuun ruumismainen julmuus.
- Kaikki jumalanhylkäämät paikat kootaan yhteen. Sam...
- Kasvot eivät saa herättää huomiota, niiden täytyy ...
- Henkilääkärini tapauksessa merkittävää on ainoasta...
- Intän tahallani ja kysyn uudelleen, miksi hänen vy...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home