ARVOSTELU
Hänen kuononsa on paimenkoiralle liian lyhyt. Kaukaa katsottuna se näyttää myöskin varsin epämuotoiselta. Humalassa se kahdentuu vastenmielisesti, aivan kuin yksi tuollainen kuono tuollaisella hahmolla ei olisi tarpeeksi. Lisäksi hänen punttinsa näyttävät olevan täynnä tyhjää, tai oikeammin tyhjänä tyhjyydestä.

Ja hänen saastaisesti leikattu, tai oikeammin leikkaamaton, samettitakkinsa saa kaipaamaan todellisia mestareita, niitä, joiden sakset samanaikaisesti kuohivat ja leikkaavat täydellisen muodon.

Sinänsä on virkistävää, että hänen kuononsa on niin kurja, mutta taiteellisena ratkaisuna se ei ole mitään muuta kuin kurja. On selvää, että lyhytkuonoinen paimenkoira ei ole hyvä paimenkoira.

Ukkivainaani sanoin: anna sille hotapulveria, niin se aivastaa.

On toki sanottava, että aina silloin tällöin oikean tuulen puhaltaessa muutamakin hänen karvoistaan osoittaa paitsi taiteellisesti niin myös aatteellisesti oikeaan suuntaan.

Jotta hän voisi edes kuvitella astuvansa tai oikeammin ryömivänsä merkityksellisen kommunikaation pyhään lehtoon, täytyisi hänen ensin osata puhua, ja koska hän ei selvästikään tuota taitoa hallitse, täytyy hänen vain tyytyä aukomaan suutaan ja toivomaan, että edes hän itse menisi halpaan.

Niin käy valitettavan harvoin, oikeammin sanottuna niin ei käy, koska itsensä halpaan saaminen vaatisi mielen jakavan esiripun tai oikeammin esinahan.

Jos kaatuu hankeen, kannattaa laskea alleen.