Seuraavana aamuna käsi oli edelleen hänen sisällään. Paul Kinsey kuvitteli tuntevansa sormuksen joka toi hänen mieleensä hänen tätinsä jonka oikean käden sormet olivat täynnä paksuja kultasormuksia. Vasemman käden sormissa ei ollut mitään. Paul Kinsey ajatteli Pahamaineista Beetä joka istui rakipullonsa vieressä. Hän oli työntänyt sieraintensa läpi kiiltäväksi hangattuja ja molemmista päistään teroitettuja polkupyöränpinnoja. Hänen oikea kätensä oli pienen kasettisoittimen päällä, oikean käden etusormi oli valmiina painamaan play-näppäintä. Sitten hän painoi sitä. Paul Kinsey ei pystynyt sanomaan miten nuo äänet oli tuotettu. Hän hengitti sisäänsä savua joka tuoksui palavalta kumilta ja katseli alas sinne missä koirat makasivat toistensa vieressä. Sinun nimesi on Toyota Hilux hymisi Pahamaineinen Bee.