Roger Sterling on minulle silta. Mutta siltoja on monenlaisia. Kohtauksessa jossa Sterling Cooperin hissi on mennyt rikki ja asiakkaat odottavat ylhäällä, 23:ssa kerroksessa, näkyy hyvin se mikä Don Draperin ja Roger Sterlingin suhde on. He ovat olleet syömässä ostereita, tusinoittain, ja viinaakin on juotu. Täytyy lähteä kipuamaan. Portaiden nousukulma on jyrkkä ja etenemä suuri. Puolivälissä matkaa Roger Sterling alkaa olla jo tuskainen mutta ei halua näyttää sitä Don Draperille. Don Draper on häntä parisenkymmentä vuotta nuorempi ja hyväkuntoinen. Sinähän olit laivaston mies, Don Draper sanoo. Viimeisenä keinonaan, pään jo sumentuessa, Roger Sterling teeskentelee että on pudottanut solmioneulansa. Mene sinä, minä etsin sen. Don Draper hymyilee vinosti ja lähtee harppomaan ylöspäin. Kyllä hänkin perillä yskii jo aika kivuliaasti. Viimein Roger Sterling raahustaa Sterling Cooperin ovesta sisään. Hänen puvuntakkinsa kainalot ovat likomärät ja hänen kasvonsa harmaat. Asiakkaat alkavat tavanomaisen juttelunsa. Roger Sterling avaa suunsa, hänen kasvonsa vääntyvät ja hän taipuu kaksinkerroin ja oksentaa. Oksennus lentää hänen suustaan voimalla kokolattiamatolle. Täysin suorana suihkuna, siitä tulee mieleen jonkinlainen lasersäde. Keventäviä sanoja, vastaanottovirkailija tuo jäävettä. Kamera kuvaa ensin Roger Sterlingiä, hänen kasvoillaan näkyy fyysinen ja henkinen tuska. Sitten kamera kuvaa Don Draperia joka astelee jo poispäin koko tilanteesta, kävelee vakain ja eloisin askelin suoraan kohti kameraa. Hän hymyilee, hänen kasvonsa valaisee ja pimentää voitonriemu ja vahingonilo.