Lapsena vieroksuin trumpetin ääntä. Se oli minulle liian terävä, liian metallinen, sen ylätaajuudet olivat häiritseviä. Se muistutti hyvin hapanta, hiukan jo pilaantunutta kalamataoliivia. Sen sijaan rakastin puupuhallinten ääntä, erityisesti tenorisaksofonin ääntä. Nykyään rakastan Miles Davisia yhtä paljon kuin John Coltranea. Olen oppinut pitämään trumpetin laadusta, juuri sen metallisuudesta, se tuntuu kaikuisalta metalliputkelta jossa äänet vingahtelevat ja kilahtelevat, se leikkaa kuin hyvä puukko, se naukuu ja kirkuu siinä kun saksofoni kehrää ja murisee.