Onnistuin ensimmäistä kertaa paistamaan erittäin hyvän marinara-pizzan, siis pizzan jossa on päällä vain tomaattikastiketta, oliiviöljyä, valkosipulia ja yrttejä. Se oli yksi parhaimmista koskaan tekemistäni pizzoista. Olen kyllä yrittänyt tehdä marinaraa joskus aikaisemminkin mutta silloin lopputulos oli lähinnä kelvollinen. Keitin yksinkertaisen tomaattikastikkeen: sipulia, valkosipulia, tomaattia, kunnolla meiramia, hiukan timjamia, kunnolla mustapippuria. Sokeria ja suolaa ja balsamiviinietikkaa. Pohjakin oli yksinkertainen, noin 70 % täysjyväjauhoja ja loput valkoista vehnäjauhoa, varsin kostea koska kaasu-uunillani pohjan täytyy olla melko kostea että lopputulos on hyvä. Leipurin prosentteina kosteus oli 90 % luokkaa. Autolyysi eli jauhot ja vesi sekoitettuna ennen muita aineksia, noin tunti lepoa. Sitten suola ja kuivahiiva. Kunnon vaivaus, lepoaika semmoinen 8 tuntia. Salaisuus oli lopulta yksinkertainen. Oliiviöljy on se, joka sitoo pizzan kokonaisuudeksi ja harmonisoi sen, sen funktio on sama kuin juuston margharita-pizzassa. Sitä täytyy laittaa paljon ja sen täytyy olla laadultaan hyvää. Samoin mausteet, niiden täytyy olla hyvälaatuisia. Ripottelin päälle runsaasti kuivattua basilikaa ja hiukan meiramia. Leikkasin yhden keskikokoisen valkosipulinkynnen ohuiksi siivuiksi ja heittelin sen tasaisesti pizzalle. Samalla kokeilin sitä, mikä vaikutus on sillä laittaako oliiviöljyn ennen paistoa vai sen jälkeen. Jos oliiviöljyn laittaa ennen paistoa lämpö tietysti vaikuttaa sen makuun ja lopputuloksesta tulee mausteinen ja tiukempi. Jos oliiviöjyn laittaa paiston jälkeen mausta tulee hedelmäisempi, pehmeämpi, ja myös rakenteesta hiukan pehmeämpi. Makuasia kumpaa suosii enemmän. Analogia voisi olla talvi ja kesä.